Sanat vain riippuvat ilmassa irrallaan

50-vuotistaiteilijajuhlaansa viime syksynä viettäneen runoilija-kääntäjän Leevi Lehdon esikoiskokoelma MUUTTUNUT TUULI ilmestyi 1967 (Otava). Nyt näkee päivänvalon erikoislaatuinen rekonstruktio tuosta merkkiteoksesta.

Ensinnäkin SANAT VAIN RIIPPUVAT ILMASSA IRRALLAAN sisältää ns. fyysisen deskription Lehdon taideluomasta. Toisin sanoen Karri Kokko erittelee huolellisesti puolen vuosisadan takaisen työn kuvataiteista tutun sanallisen kuvauksen keinoin.

Toiseksi samoihin kansiin on viety Kokon mekaanisella kirjoituskoneella toteuttama esitys siitä, millaiselta originaalin käsikirjoitus on oletettavasti näyttänyt.

Kokonaisuus on itsenäinen runo- ja typografiataideteos. Mutta mikä on samaa ja mikä erilaista, mikä alku- ja mikä jälkiperäistä? Näitä kysymyksiä runo käsittelee aina ja väkisinkin: niin Lehdon kuin Kokon tapauksessa se ei päästä niitä koskaan rauhaan tai jätä silleen.