Korkeakosken mylläri

Kirja kertoo Huittisten Korkeakosken kylän ihmisistä ja elämästä sisällissodan ja Suomen sotien aikaan. Mukana on tarinoita ja havaintoja myös nykyhetkestä. Täältä on lähdetty, tänne on tultu ja tänne on jääty.Vuosi 1918 oli koko Suomelle raskas ajanjakso. Se oli suomalaisille ja niin myös huittislaisille raskasta aikaa. Sisällissodassa menetti henkensä yli 30 000 suomalaista, joista suurin osa oli punaisia. Kansalaiset olivat jakautuneet kahden eri leirin kannattajiksi. Oli punaisia ja valkoisia, punakaartilaisia ja valkokaartilaisia. Ystävät ja sukulaiset ajautuivat sisällissodassa eri puolille. Ihmiset, jotka olivat aiemmin työskennelleet yhdessä ja toimineet kyläyhteisönsä parhaaksi, riitaantuivat sekä pahoinpitelivät, tappoivat ja murhasivat toisiaan. Yli-lyöntejä tapahtui molemmin puolin. Suomen ensimmäinen itsenäinen vuosi oli täynnä vihaa, katkeruutta, vallanhalua ja puutetta.Tämä kirja kertoo pääasiassa Reinhold Erkkilästä, joka kunnosti Korkeakosken myllyn, toimi myllärinä ja myöhemmin Korkeakosken Hurrin tilan isäntänä (14. sukupolvi) vuosina 1928-1956. Hän koki sisällissodan hyvin voimakkaasti ja oli hengenvaarassa toimiessaan periaatteidensa mukaisesti. Reinhold Erkkilän elämää kuvataan pitkälti hänen muistelmiensa kautta ja niiden avulla.Kun Suomi oli yksin taistelemassa suurvaltaa vastaan, yhteinen vihollinen yhdisti sisällissodan runteleman kansan lopullisesti. Kaikkia tarvittiin, jokaisella oli oma tehtävänsä. Kyläläiset tarvitsivat toisiaan. Talot antoivat työtä ja toimeentuloa monille ihmisille, jotka antoivat työpanoksensa tiloille ja ruuan tuotantoon. Huoltovarmuudesta oli huolehdittava. Kaikki jatkui kuten ennen-kin, mutta mikään ei ollut enää ennallaan.Korkeakosken kylän historiaa peilataan pitkälti Hurrin tilan historiaan. Näin selitetään maailmanhistorian tapahtumia pääosin yhden tilan toiminnan kautta ja katsellaan koko maailmaa yhden maatilan näkökulmasta. Korkeakosken Hurrin tila on pysynyt saman suvun hallussa aina näihin päiviin asti, ainakin viisi sataa vuotta. Eelis Virtanen palasi myöhemmin sukunsa kantatilalle, Korkeakosken Hurrille isännäksi (15. sukupolvi vv. 1959-1988). Eeliksen isoäidin isoäiti oli Hurrin tyttäriä, Leena Tuomaantytär Hurri, joka oli Leskin tilan emäntä. Eeliksen isoäiti oli Leskin talon tytär, jonka isä Kalle Leski, oli myynyt Leskin tilan Erkki Matinpoika Hurrille.